Tags

, , , ,

TCC oli hyvin edustettuna Tommy Wirenin ja Jaana Rajamäen järjestämässä operantin ehdollistamisen workshopissa, jota kutsutaan tuttavallisemmin myös kanakurssiksi. Olimme siellä neljän hengen voimin, ja muodostimme puolet kanakurssi ykkösen väestä. Kaikkea kanoilta (ja tietysti Tommilta ja Jaanalta) oppimaamme ei saisi millään mahtumaan useaankaan blogikirjoitukseen ja osaa asioista voisi olla vaikea pukea sanoiksi, sillä koimme kaikki monia “ahaa-elämyksiä” viikonlopun aikana. Tässä kuitenkin muutamia päälimmäiseksi mieleen jääneitä ajatuksia. Todennäköisesti kanat tulevat esiintymään myös myöhemmissä blogikirjoituksissa.

Kanakursseja on yhteensä viisi. Idea on peräisin eläinkoulutuksen grand ol’ man Bob Baileylta, joka käytti kanoja omilla eläinkoulutuskursseillaan jo 1940-luvulla. Kurssi, jolle osallistuimme, oli sarjan ensimmäinen ja sen aiheena oli erotteleva vahvistaminen. Kurssi koostui teorian ja käytännön vuorottelusta. Opiskelimme asian ensin teoriassa ja sen jälkeen menimme kanojen kanssa katsomaan mistä oikeastaan on kysymys.

Erottelevaa nokintaa

Erottelevaa nokintaa

Viikonlopun aikana meidän tuli opettaa kanamme nokkaisemaan vain ja ainoastaan oikean väristä/oikean muotoista lappua, eli erottelemaan värejä/muotoja toisistaan. Erottelevan vahvistamisen periaatteen mukaisesti kouluttaja vahvisti vain tiettyjä nokkaisuja jättäen “väärän” lapun nokkaisut palkitsematta. Prosessiin mahtuivat lähes kaikki operantin ehdollistamisen periaatteet: ärsyke, vahviste, rankaisu ja sammuttaminen. Kanat saivat ruokaa (palkkio) kun nokkaisivat oikean väristä paperilappua (ärsyke). Väärän värin nokkiminen, pöydällä huuhailu, kouluttajan katselu tai pöydän nokkiminen jätettiin huomiotta (sammuttaminen) ja oikea lappu otettiin hetkeksi pois (palkkion saamisen mahdollisuuden poisto, eli negatiivinen rankaisu). Kanat oppivat yllättävän nopeasti ja viikonlopun jälkeen olimme kaikki onnistuneet opettamaan kanamme nokkaisemaan vain ja ainoastaan sitä oikeaa väriä ja odottamaan kärsivällisesti jopa 20 sekuntia nokkimatta mitään, jos oikean väristä lappua ei ollut pöydällä. Käytösteoreettisin käsittein ilmaistuna opetimme kanoille siis uuden käytöksen, koulutimme siihen kestoa ja saatoimme sen ärsykekontrolliin.

Kanojen koulutuksessa pätevät samat periaatteet kuin minkä tahansa muunkin eläimen koulutuksessa. Kun eläimelle opetetaan uutta käytöstä, toimitaan periaatteessa samalla tavalla lajista riippumatta. Opettaessasi koiraasi istumaan, et palkitse sitä maahan menosta, seisomisesta tai kuonolla tökkimisestä, vaan vain ja ainoastaan istumisesta. Kyse on operantin ehdollistamisen perusperiaatteesta: se käytös mitä vahvistetaan toistuu useammin ja useammin, kun taas käytös, josta palkkaa ei tule (tai josta seuraa rankaisu), vähenee ja lopulta sammuu kokonaan.

Kanat opettajina

Mitä kanoilta sitten opimme? Ensinnäkin kanat opettivat pikakelauksena operantin ehdollistamisen pääperiaatteet. Niiden reaktiot ovat erittäin nopeita, eivätkä ne juuri toista virheitään. Nokittuaan pari kertaa väärää väriä (ja jäätyään ilman palkkaa) kana siirtyy nopeasti kokeilemaan onneaan seuraavan värin kanssa. Jos kana jatkuvasti nokkii väärää väriä, on sataprosenttisen selvää, että vika löytyy kouluttajasta. Aloitimmekin käytännön harjoitukset reaktionopeuden testaamisella ja parantamisella, sillä kanojen kanssa on oltava varsin nopea jos mielii naksauttaa juuri oikeean aikaan ja oikeasta käytöksestä. Jotta koulutus onnistuisi, kouluttajan on kyettävä tarkkailemaan eläimen toimintaa, merkitsemään (naksulla) juuri oikea haluttu toiminto, antaamaan palkkio ja olemaan salaman nopeasti valmis toistamaan koko juttu uudelleen, uudelleen ja uudelleen. Huomasimme nopeasti, että Bailey oli todella oikeassa todetessaan, että koulutus on yksinkertaista mutta ei helppoa!

Koulutusvälineet

Toiseksi kanojen kanssa kommunikointi on myös jollain tavoin pelkistettyä. On vain kouluttaja, kana, naksutin ja palkkio. Esimerkiksi koiria kouluttaessamme (varsinkin omia koiria) erilaiset tunteet sotkeutuvat helposti koulutustilanteeseen. Saatamme ajatella, että koira on tahallaan hankala, ei halua tehdä vaikka hyvin osaakin, osoittaa mieltään ja niin edelleen. Kanaan tuollaisia tunteita ei tullut liitettyä. Kanojen kanssa kävi nopeasti selväksi, että kouluttaminen on mekaaninen taito. Jos ajoitus, vahvistetiheys tai kriteeri on pielessä, ei käytöksen opettamisesta tule mitään.

Kolmanneksi kanat opettivat rakentamaan käytöksen pienen pienistä palasista. Minkäänlainen ohjailu tai edes houkuttelu ei tullut mieleenkään, varsinkaan kun kanat olivat erittäin nopeita myös ruokakupille mennessään, joten houkuttelun tuloksena olisi todennäköisesti ollut hirveä sotku pöydällä ja tyytyväinen “tyhjästä” palkittu kana. Kanojen avulla oppi siis keskittymään hyvin pieniin käytöksen osiin, ja kuten Tommi totesi, kanojen kanssa tarkoitus on oppia kouluttamaan reaktioita, ei käytöksiä. Sen sijaan, että miettisimme vain haluamiamme käytöksiä, on tärkeää pilkkoa käytöksiä pienempiin osiin ja kouluttaa reaktioita käytösten sisään. Viikonlopusta jäikin mieleen tärkeä, mutta varsinkin koiran koulutuksessa usein unohtuva seikka: keskity matkaan, älä päämäärään!

Advertisements