Tags

, ,

Ostin ensimmäisen kevythäkin koiralleni, jotta treeneissä ja erilaisissa tapahtumissa kulkeminen olisi mukavampaa kun koiran voi laittaa häkkiin rauhoittumaan. Koska sillä ei ollut häkkiä koskaan ollut, mietin tietysti treeniä varten valmiiksi koulutussuunnitelman: kuinka sheippaan koiran häkkiin, vahvistan siellä makaamista, koulutan kestoa ja tarjoilen sinne tietysti paljon mukavia asioita. Lisäksi halusin videoida koko projektin kaikkine kriteereineen. Oletin, että vaikka kyseessä on kovin oma-aloitteinen koira (pennusta saakka pääsääntöisesti sheippaamalla koulutettu), niin tuollainen pimeä paikka vaatiisi ainakin pienen naksuttelutuokion. Kuinka väärässä olinkaan!

Miten tämä koulutus sitten käytännössä meni?

Ihan ensialkuun kasasin häkin tietenkin valmiiksi. Sitten menin keittiöön leikkaamaan nakit, otin treeniliivin ja aloin suunitella häkin ja kameran sijoittamista huoneeseen. Koira oli tällä välin huomannut että jotain on ilmeisesti luvassa ja lähti tarkastamaan tilanteen. Se käveli huoneeseen jossa olin, vilkaisi minua ja häkkiä ja käveli rauhallisesti häkkiin. Siis kokonaan sisälle! Sieltä se sitten katseli oviaukostauna häkissä kysyvästi että tätäkö sinä nyt halusit? Mietiskelin hetken että montakos kriteeriä tässä nyt jo menikään, ja riensin nopeasti kehumaan ja antamaan herkun. Poistuin huoneesta keittiöön naureskeleman miehelle että kylläpä se nyt oli pätevä kun en ehtinyt oikeastaan edes aloittaa koko hommaa. Kurkkasin taakseni ja huomasin että siellä se neiti edelleen häkissä kökötti ja tuijotti perään että kannattaako tänne vielä jäädä? Kiireesti uudestaan palkkaamaan…

Sheippaus on monen mielestä kauhean työlästä ja saattaa tuntua, että houkuttelulla saa nopeammin tuloksia. Rohkenen kuitenkin olla erimieltä. En sano, etteikö houkuttelu olisi toimiva tapa ja joskus (koulutettavasta asiasta riippuen) ehkä toimivampikin, mutta jos ihminen itse pääsee sisälle operantin koulutuksen maailmaan niin koulutus muuttuu yleensä mielenkiintoisemmaksi ja väsyttää koiraakin tehokkaammin. Kun saa koiran hoksaamaan että kannattaa olla aktiivinen oppija niin sille on huomattavasti helpompi kouluttaa uusia asioita kuin passiiviselle koiralle, joka odottaa koko ajan ohjeita. Houkuttelussahan ohjaaja on aktiivinen ja koira passiivinen, kun taas sheippauksessa roolit kääntyvät toisin päin.

Häkkitarina kuitenkin vielä jatkuu..

Olin siis hyppinyt jo useiden kriteereiden yli (tai koirahan sen oikeastaan teki 😉 ), mutta tämä oli vasta alkua. Tein parin päivän ajan paljon häkkiinmenotoistoja suunnilleen seuraavan suunnitelman mukaisesti:

1.Koira menee häkkiin – seison vieressä

2.Koira menee häkkiin ja käy maate – seison vieressä

3.Koira menee häkkiin, käy maate – lisään kestoa, eli palkkaus 1 … 15s päästä

4.Koira menee häkkiin – käyn muualla kävelemässä koiran pysyessä häkissä

5.Koira menee häkkiin, suljen vetoketjun – käyn muualla jne….

Kriteerit nousivat varsin nopeaan tahtiin. Uskalsin pitää yllä kovaa tahtia, koska paikallaolo on tämän koiran vahvimpia käytöksiä, eikä se kertaakaan edes meinannut lähteä perääni häkistä. Tämä ei varmasti onnistu kaikkien koirien kanssa, vaan moni tarvitsee pienemmät kriteerit ja tarkemman suunnitelman. Eikä tämä meillekään ole vasta kuin alku, sillä vielä tekemättä yleistäminen, eli häkkiin meno ja siellä rauhassa oleminen erilaisissa ympäristöissä. Yleistämisen kanssa käsi kädessä kulkee myös häiriötreeni, eli häkissä opetellaan olemaan rauhassa myös hälinän keskellä, esimerkiksi juuri treenihallilla.

Kun me olimme treenanneet kaikkea ylläolevaa kotona, ajattelin seuraavana päivänä liittää vihjesanan käytökseen. Menin häkin viereen ja odotin että koira menee oma-aloitteisesti häkkiin, jotta voisin sanoa häkkiin menoa tarkoittavan vihjeen. Minulle tarjottiin ensin yhden tassun hyvin harkittua laittamista häkin sisäpuolelle: “Riittääkö tämä tänään?” koira tuntui kysyvän. Kun tästä ei palkkaa kuulunut, seuraava tarjous oli molemmat etutassut häkin sisällä ja niiaus taakse sen verran että sai katsottua mammaa silmiin → joko riittää? Jos tässä vaiheessa olisin laskenut kriteeriä ja palkannut niin todennäköisesti olisin saanut lisää etutassuja häkin sisälle. Niinpä en kelpuuttanut koiran yrityksiä. Kun tutussa paikassa ollaan päästy kriteeriin 10, niin ei kannata laskea sitä enää kriteeriin 2 tai 3, sillä eihän kukaan viitsi tehdä turhaa työtä, jos palkan saa helpommallakin 😉

Sheippaaminen on hauskaa sekä omistajalle että koiralle ja usein se on myös hirvittävän helppoa, etenkin, kun koira on aktiivinen ja innokas oppimaan. Kouluttajan tärkeä motto “älä oleta!” toimii onneksi joskus toiseenkin suuntaan. Minäkin oletin että joudun naksuttamaan paljon useammin kuin 0 kertaa ennen kuin koira on häkissä. Toisin kävi ja nyt tehtävänä on vain tehdä häkistä rauhallinen paikka, joten treenin lopuksi tarjoan koiralle luun tai vaikkapa iltaruoan häkkiin syötäväksi ja lähden sen kanssa myös muihin ympäristöihin tekemään häkkitreeniä.

Advertisements