Tags

, , , ,

Mitä on ylivarovaisuus ja miksi ihmisten on hyvä siitä tietää?

Ylivarovaisuutta (engl. frozen watchfullness) kutsutaan myös munankuorilla kävelyksi. Ylivarovaisen ihmisen tai koiran on koko ajan oltava  varovainen ja todella keskittynyt, aivan kuin kävelisi munankuorilla rikkomatta niitä. Koirista voi tulla yrivarovaisia, jos niitä rangaistaan paljon, tai niiden koulutus on epäjohdonmukaista. Ylivarovaisen koiran elimistö on jatkuvassa stressitilassa, eikä koira tällöin kykene oppimaan kovin hyvin mitään uutta.

Ylivaroivainen koira tutkailee intensiivisesti pieniäkin muutoksia ihmisen mielentilassa ja tunteissa ja reagoi salamannopeasti osaamiinsa käskyihin.

Yleensä reagointi on paljon suurieleisempää ja hösöttävämpää kun olisi tarpeen ja koiran oma-aloitteisuus vähenee. Koira ei ole tällöin kovin operantti ja mm. naksutinkoulutus ei saa sitä muotoa jollainen sen kuuluisi olla. Jos ihmisen mielentilassa tapahtuu muutoksia, koira reagoi niihin salamannopeasti  ja voimakkaasti. Koiralla joka on ylivarovainen,  esiintyy paljon tavallista enemmän stressin lievittämiseen tarkoitettuja sijaistoimintoja mm. haukottelu, huulien nuoleminen, jatkuva jalan nostaminen, ravistelu , etujalan koholla pitäminen ja “pärskiminen”. Nämä ovat siis normaaleja käytöksiä kaikille koirille, mutta ylivarovainen koira tekee näitä poikkeuksellisen runsaasti.

Ylivarovaisuutta näkee yllättävän paljon eri harrastuskentillä. Harrastuskoirien fyysinen terveys saattaakin olla uhattuna pitkäaikaisen stressin seurauksena, jota ylivarovaisuus aiheuttaa koirassa. Vaikka erilaisilla koulutusmenetelmillä voikin saada koiran käyttäytymään tietyllä tavalla, menetelmien erot tulevat useimmiten esille, kun tarkastellaan koiran yleistä olemusta ja käytöstä. Negatiivisen vahvisteen käyttö, rankaisut ja varsinkin sellaiset rankaisut joita koira ei voi ennakoida, aiheuttavat helposti stressiä ja vaikuttavat eläimen hyvinvointiin. Jos omistaja käyttää sekä palkkioita että rankaisuja koulutuksessaan, koira ei voi tietää onko tulossa keppiä vai porkkanaa. Pikku hiljaa se alkaa arastella ja kenties jopa pelätä koko koulutustapahtumaa koska rankaisut menevät palkkioiden edelle: koirasta tulee helposti ylivarovainen.

Koulutustapahtuman riskit:

Erilaiset arkipäivän “koulutusmetodit”, joita varsinkin aiemmin omistajia kehotettiin käyttämään, aiheuttavat eläimessä stressiä, pelokkuutta ja ylivarovaisuutta. Tällaisia ovat mm. tahallinen säikyttely ja  selättäminen. Selättäminen ei ole koirille luontaista, joten koira ei ymmärrä mitä on tapahtumassa ja miksi, jolloin selättäminen aiheuttaa vain turhaa hätää koiralle. Suuri ylivarovaisuuden riski on olemassa myös silloin, kun ohjaaja käyttää ainoastaan negatiivista vahvistetta ja rankaisuja koulutuksessaan.

Myös muut vanhanaikaiset johtajuusharjoitukset, kuten koiraa päin kävely saattavat tehdä koirasta ylivarovaisen. Esimerkiksi kotona lepäävä koira ei saa maata rauhassa vaan sen on aina väistettävä omistajaa kun omistaja kävelee sitä kohti. Sovussa elävät koirat eivät tee näin, joten koiran on mahdoton käsittää tilannetta. Erityisen ikäväksi tilanne muuttuu, jos koiralle samanaikaisesti koulutetaan vaikka paikkamakuuta. Olen huomannut usein tokoa harrastaessani, että paikkamakuussa oleva koira muuttuu ahdistuneen näköiseksi omistajan palatessa koiran viereen. Syitä voi tietysti olla monia, mutta esimerkiksi monesti koiria “ojennetaan” oikeaan asentoon jos ovat menneet lonkalleen. Joskus koiria on myös rankaistu fyysisesti maahan takaisin painamalla tai kovaa ärähtämällä jos ne ovat nousseet “ennen aikojaan” ylös. Kuitenkin muulloin koiran olisi väistettävä omistajaa kun omistaja kävelee koiraa kohti. Koira joutuu siten kestämään tilanteita, joissa se ei enää tiedä, milloin on kannattavaa pysyä maassa ja milloin nousta ylös.

Koiralle saattaa olla stressaavaa myös liian pitkän kontaktin vaatiminen (esim. munankuorettottelevaisuusharjoituksissa), erityisesti jos huomion herpaantumisesta seuraa rankaisu. Koiralta ei tulekaan vaatia pitkää kontakia, ellei sitä ole sille opetettu.

Kaikkein ikävintä on, että osa kouluttajista jopa tähtää ylivarovaisuuteen. Koiraa saatetaan nyppäistä varoittamatta poskivilloista tai kyljestä esimerkiksi juuri kontaktin herpaantuessa. Tällaisia yhtäkkisiä rankaisuja toistetaan, kunnes koira muuttuu ylivarovaiseksi. Motivaationa kenties on se, että ylivarovainen koira saattaa vaikuttaa paljon nöyremmältä ja skarpimmalta, koska koiralla ei ole minkäänlaista kontrollia sen suhteen, mitä sille kulloinkin tapahtuu. Koira tarkkailee entistä tarkemmin omistajan eleitä ja stressireaktio, joka tilanteeseen liittyy, jatkuu myös tilanteen jälkeen.

Kaikista parasta olisi jos tehtävät opetettaisiin koiralle niin, että onnistumisesta palkitaan ja epäonnistumisesta ei toruta, vaan se yksinkertaisesti jätetään huomiotta. Tällöin koira ei stressaannu, eikä ole vaaraa, että siitä tulisi ylivarovainen. Positiivinen vahvistaminen on muutenkin koiran oppimisen kannalta paras ja nopein tapa oppia.

Hyvin erikoinen piirre ylivarovaisuudessa on se, että koira saattaa epätoivoisesti olla kiinni ihmisessä joka koiraa on rankaissut, ja koira tuntee suurta ahdistusta jos joutuu ihmisestä eroon. Vaikka ylivarovaisuuden aiheuttaja ei olisikaan läsnä, niin koiran tila jää myös ikään kuin ”päälle”. Koira ei enää oikein innostu mistään vaan viettää aikaa yksinään omissa oloissaan. Usein ihmiset haluavat hiljaisen ja ”helpon” koiran, mutta ylivarovainen koira on erittäin stressaantunut ja tällöin myös sen terveys ja kyky oppia uutta on uhattuna. Ylivarovainen koira ei ole myöskään kovin onnellinen.

Oletko sinä nähnyt ylivarovaisen koiran?

Lähde: Kaimio Tuire, Koirien käyttäytyminen,  WSOY 2008
Advertisements