Hihnassa kävely ei ole koiralle luontaista käytöstä. Villinä elävät katukoirat eivät taluttele toisiaan hihnassa, mutta jostain syystä me ihmiset oletamme että koira oppii hyvät hihnakäytöstavat itsekseen, kunhan sitä vain viedään lenkeille. Hihna ja panta ovat koiralle yhtä uusia asioita, kuin kuuraketti tai kahvinkeitin, joten olisi syytä miettiä mitä se oppii (tai ei opi) kun lähdemme sitä ensimmäisiä kertoja taluttelemaan.
Koiraa muistetaan yleensä aina kieltää kun se tekee jotain kiellettyä hihnassa, kuten vetää tai puree hihnaa. Mistä koira sitten tietää mitä sen pitäisi tehdä? Sen sijaan että hoemme ”ei, ei, ei” ja nypimme ärsyyntyneenä hihnasta, voisimme ottaa koiran päiväruoan lenkeille mukaan ja palkita sitä kun se kävelee hienosti. Miettikääpä kuinka nopeasti inssiajo menisi läpi jos ajo-opettaja istuisi ja sanoisi vain ”ei” silloin kun yrität jotain väärää mutta ei kertoisi mitä tehdä ja miten jotta saat auton ylipäätään käyntiin?
Mistä asioista hyvä hihnakäytös koostuu?
Jokaisella koiran omistajalla on omat kriteerinsä siihen miten toivoo koiransa käyttäytyvän hihnassa, mutta useimmat varmasti toivoisivat ainakin ettei koira vedä, leiki hihnalla, ryntää muiden liikkujien luo, räyhää toisille koirille tai karkaa heti jos hihna sattuu pääsemään irti. Tähän päämäärään pääsemiseksi kannattaa aloittaa kontaktista. Kontakti on kaiken a ja o, koska on oleellista, että koira on lenkillä omistajansa kanssa eikä keskity vain ympäristöön.
Koirien on erittäin vaikea ymmärtää hihnaa ja varsinkaan havannoida sitä kuinka pitkä se on, tai kuinka monta askelta voi ottaa mihinkin suuntaan ennen kuin se kiristyy. Usein omistajilla on tapana välillä keriä hihna lyhemmäksi ja välillä löysätä joka sekoittaa koiran päätä entisestään. Suurin osa koirista myös tarkkailee ympäristöään / menee hajujen perässä lenkillä jolloin keskittyminen hihnaan on vielä vähäisempää. Harjoittelun kannalta olisi tehokkaampaa keskittyä vähemmän hihnaan ja enemmän kontaktin ja yhdessä kulkemisen vahvistamiseen!
Koiran oppiessa tarjoamaan oma-aloitteista kontaktia lenkeillä se oppii samalla havainnoimaan omistajan liikkeitä paremmin ja esim. kuullessaan että omistajan askeleet pysähtyvät tai loittonevat koirakin katsahtaa omistajaan kuin kysyen minne nyt mennään.
Kontaktin lisäksi hihnakävelyä helpottaa, jos opettaa koitan myötäämään paineelle, eli kun hihna kiristyy niin koira myötää itse toiseen suuntaan. Tätä usein suositellaan ainoaksi keinoksi hyvän hihnakäytöksen kouluttamiseen, mutta se harvoin riittää. Koira oppii tällä tavoin usein myös ”jojoilijaksi”, eli se vetää-löysää-vetää-löysää..
Mitä se sitten on käytännössä?
Hyvän hihnakäytöksen kannalta on ongelmallista jos koira ei keskity omistajaan lainkaan, vaan on kiinnostunut ainoastaan ympäristöstä. Toisaalta ei ole myöskään hyvä vaihtoehto että koira kulkee omistajan jalan vieressä kontaktissa jatkuvasti, koska tarkoitushan on että lenkeillä koira saa olla koira. Koirana olemiseen taas kuuluu haistelu. Koiran olisi siis hyvä oppia pitämään omistajaa silmällä (lähellä pysyminen, oma-aloitteinen kontakti) samalla kun se nuuskii ”päivän postit” ja saa liikuntaa. Alla muutamia asioita joita tämä edellyttää:
- Hyvät varusteet: istuvat valjaat tai leveä ei-kuristava panta.
- Pitkä hihna: mitä isompi koira, sen pidempi hihna, jotta koiralla on liikkumatilaa.
- Vahva kontakti omistajaan. Koira kannattaa siis kouluttaa tarjoamaan kontaktia oma-aloitteisesti
- Paineesta myötääminen kun hihna kiristyy. Koira siis koulutetaan palaamaan omistajan luo ja jäämään lähelle, jotta vältetään jojo-efekti.
- Tien laidassa kulkeminen. Koira koulutetaan kulkemaan aina samaa laitaa kuin omistaja, ettei se vaihda puolta itsekseen (turvallisuus esim. pyöräteillä!)
- Omistajan pysähtyessä kontaktin tarjoaminen
- Odottaminen / pysähtyminen. Koira koulutetaan odottamaan paikallaan esimerkiksi ennen tien ylityksiä. Pysähtyminen, jotta yllättävissä (vaarallisissa) tilanteissa koiran saa nopeasti pysähtymään.
- Luoksetulo, joka on tärkeä erityisesti flexissä / liinassa lenkkeileville koirille.
- Koira koulutetaan ohittamaan muut kulkijat joko rauhoittavia signaaleja käyttäen (esim. maan haistelu) tai pitäen kontaktia omistajaan (seuraaminen) ohituksen ajan. Tämä on yksilöllistä mikä toimii tehokkaimmin milläkin koiralla!
Jos omistaja haluaa panostaa ja ”hifistellä”, niin myös seuraavia taitoja voi opettaa koiralle:
- Hihnan sotkeutuessa jalkoihin / koiran ympärille koira pysähtyy tai nostelee itse jalkansa vapaaksi
- Koiran kiertäessä puita tai pylväitä väärältä puolelta se osaa itse kiertää itsensä ”vapaaksi”
- Koira pukee itse käskystä pannan takaisin kaulaansa (esim. irti pitämisen jälkeen hihnaan laitettaessa)
- Koira hakeutuu itse omistajan toiselle puolen kun joku tulee vastaan
On myös koiria, jotka oppivat kävelemään nätisti hihnassa ”lähes itsestään”, mutta todennäköisyys mukavaan ja rentoon lenkkeilyyn kasvaa jos panostetaan tähän tärkeään arjen käytökseen. Moni harrastaja on valmis laittamaan paljon rahaa ja aikaa erilaisiin kisalajeihin, mutta lenkkeilyyn ei jakseta panostaa.
Jokaisen koiran tulisi päästä päivittäin lenkille, joten ajanpuutetta ei voi syyttää jos koulutus jää tekemättä. Iso kasa herkkuja mukaan ja kun päivittäin kouluttaa niin hihnakäytös ei ole kovinkaan pitkällinen koulutusprosessi. Pienempi vaiva on tehdä huolellista työtä koiran nuoruusikä, kuin nyppiä hihnasta ja kieltää koiraa jopa vuosia!
Lopuksi vielä pari esimerkkiä ennakkoluuloista ja ongelmista, joihin olen törmännyt:
Omistajat jotka eivät jaksa / suostu ottamaan makupaloja lenkille:
- Mikäli koiralle ei kouluteta yhtään kuinka hihnassa lenkkeillään, ei siltä voi vaatia yhtään mitään. Pitää muistaa että hihnassa lenkkeily ei ole lajityypillistä koiralle.
- Kumpi on vastenmielisempi ajatus, se että ”nöyrryt” kertomaan koirallesi palkitsemisen avulla mitä siltä haluat, vai se että koirasi vetää vuosia hihnassa ja todennäköisemmin myös reagoi vastaantulijoihin eikä sillä ole korvia lenkeillä?
Omistajat joilla on aina makupalat mukana, mutta ne ”eivät toimi”:
- Kysy apua käyttäytymistieteelliseen koulutukseen perehtyneeltä kouluttajalta, mikäli olet ihan hukassa makupalojesi kanssa. Pelkkä ruoan läsnäolo ei vielä kouluta koiralle mitään. Rahallinen panostus alussa voi olla palkitsevaa molemmille vuosia eteenpäin
- Kutsutko koiraasi (ehkä huomaamatta) jatkuvasti kun se hilluu tai vetää jolloin se käy nopeasti syömässä herkun ja singahtaa samantien takaisin hihnan päähän? Olet ehkä tahtomattasi opettanut koirasi tulemaan kutsusta luokse jonka jälkeen voi taas keskittää kaiken energian ympäristöön. Käännä tilanne niin että palkitset oma-aloitteisesta kontaktista jotta sinun ei tarvitse huudella koiran perään koko lenkin ajan. Tämä täytyy opettaa ensin helpossa ympäristössä jotta koiraa päästään palkitsemaan oikeasta käytöksestä! Koira on voinut myös oppia käytösketjun: vedän –> omistaja kutsuu –> saan herkun ja jatkan matkaa
- Alkaako koirasi skannaamaan ympäristöä sinun kaivaessa herkkuja taskusta? Koira on ehkä oppinut että aina kun kaivat herkkuja niin ympäristössä on jotain mielenkiintoista. Tämä on erittäin yleistä ja tilanne pitäisi saada käännettyä niin että koira havaitsee ympäristön häiriötekijän ensin jonka jälkeen omistaja kaivaa herkut esille. Tässäkin asiassa asiantunteva kouluttaja tai treenikaveri on kullan arvoinen apu mikäli haluat että koirasi tarjoaakin itse kontakta havaitessaan jotain ympäristössä.
Hihnakäytöksen kouluttamisen voi mieltää tämän kaiken perusteella vaivalloiseksi työksi (ja työtä se tietysti pennun kanssa vaatiikin!), mutta toisaalta jos tiedät mitä teet, milloin ja miksi niin pääset hyvään alkuun jo muutamassa viikossa. Tee lähelläsi olosta ja kontaktista koirallesi kannattavaa niin se haluaa lenkkeillä sinun kanssasi – ei sinä painolastina perässäsi.